Kolmien kenkien patikointi eli Hanian suomalaiset Samarian rotkossa 14.5.2023

Pitkään toivottu ja suunniteltu yhdistyksen retki Samarian rotkoon toteutui vihdoin äitienpäivänä ja mukana oli kuusi reipasta retkeilijää. Puolet porukasta uskaltautui patikoimaan ja puolet päätti ottaa rauhallisemmin ja valitsi n. lazy wayn eli leppoisan päivän Agia Roumelissa ja lyhyemmän patikan kylästä rotkon loppupäähän.

Lähdimme matkaan Haniasta kukonlaulun aikaan ja oma pikkubussimme vei meidät ensin Xyloskaloon Samarian kansallispuiston porteille. Täältä aloitimme hitaasti mutta varmasti patikoinnin upeissa vuoristomaisemissa monen muun retkeilijän seurassa. Alkuryysiksen jälkeen saimme kävellä lähestulkoon omissa oloissamme ja nautimme kauniista kevätpäivästä asiaankuuluvin eväin. Kaksi meistä oli ensikertalaisia emmekä oikein tienneet mitä odottaa. Emme asettaneet aikatavoitetta eli päätimme heti alusta saakka ottaa rauhallisesti ja keskittyä viettämään aikaa itse rotkossa kiirehtimättä Agia Roumelin kylään.

Tällä aikaa puolet ryhmästä taittoi matkaa bussilla Sougiaan, josta laiva vei heidät Agia Roumelin kylään aamiaiselle. Kylästä on reilun parin kilometrin matka kansallispuiston loppupään porteille ja sen kulkeminen sopii hyvin niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua kävellä rotkon vaativaa yläpäätä ja kivistä rotkon pohjaa. Agia Roumelissa on nykyään useita kahviloita ja ravintoloita sekä tietenkin uimaranta. Huhun mukaan ainakin kaksi lazya uskalsivat pulahtaa viileähköön veteen.

Niin miten niin kolmet kengät? Ensikertalaiset olivat pakanneet mukaansa vaihtokenkiä vaihtelevaan maastoon ja hyvä niin! Kaikille oli käyttöä. Kunnon nilkkaa tukevat vaelluskengät olivat tarpeen alamäissä, lenkkarit toivat kivaa vaihtelua tasaisilla pätkillä ja varpaat tykkäsivät vaellussandaaleista helpossa maastossa. Eli ei turhaan kannettu paria lisäkiloa mukanamme.

Upeat näkymät aamuvarhaisella rotkon alkupäässä
Alkuverryttelyt tehty, valmiina patikoimaan!
Ah, tasaista!
Kaunis vesiputous ja Eija. (Mutta uiminen kielletty!)
Ambulanssimuuli oli säyseä
Vehreä pysähdyspaikka
Pohkeet olivat kovilla alaspäin vievissä rappusissa. Tässä vaiheessa askel oli kuitenkin vielä kevyt.
Joessa oli paikoin vielä paljon vettä ja sillat helpottivat kulkua.
Kivistä polkua
Melkein jo Agia Roumelissa
Lautalla Agia Roumelista Sougiaan.

 

Retkipäivä oli kokonaisuudessaan pitkä mutta kaiken vaivan väärti. Maisemat olivat upeita, seura hyvää ja mikä tärkeintä, saimme onnistumisen tunteita. (Patikointia seurannut muutaman päivän lihaskipukaan ei haitannut mutta voi olla, että omalta kohdaltani tämä oli ns. once in a lifetime experience….)

Me teimme sen! Hitaasti mutta varmasti.